Teksti: Toni Kauhanen, Kai Arola, Janne Tähtinen | Kuva Marko Simonen
Vanhat mestarit muun muassa Kiinasta, Okinawalta ja Japanista ovat jättäneet taakseen runsaasti vihjeitä kehittämistään taistelutaidoista. Funakoshin, Ueshiban ja Kanon sekä monen muun tunnetun ja arvostetun mestarin oppeihin perehdyttäessä on huomattu, että siellä on paljon sellaista tietoa, mistä ei ole yleisesti puhuttu (tai ei ehkä edes tiedetty).
Monet vanhat mestarit kätkivät oppinsa kirjoituksiin sekä liikesarjoihin (kata). Nämä liikesarjat sisältävät mestareiden taistelumenetelmät, eli heidän käyttämänsä tekniikat ja niihin liittyvät hyökkäyskohteet.
Tarkasteltaessa mestareiden kehittämiä liikesarjoja tulee muistaa keskeiset perussäännöt. Tekniikoiden on oltava käyttökelpoisia, ja niiden on vastattava nykyaikaisiin uhkatilanteisiin. Liikesarjoihin on piilotettuna sekä periaatteita että tekniikoita kohteineen. Katat eivät sisällä torjuntoja tai väistöjä, vaan niissä olevat tekniikat on tarkoitettu aktivoimaan tiettyjä kohtia hyökkääjän kehosta.
Tänä päivänä monet tulkinnat liikesarjojen merkityksistä ovat todennäköisesti erilaisia kuin niiden alkuperäisten kehittäjien versiot. Tämä johtuu siitä, että suuri osa vanhasta tiedosta on ajan saatossa joko yksinkertaisesti unohtunut tai tarkoituksella jätetty opettamatta, jolloin liikesarjaan liittyvä todellinen tieto on kadonnut mestarin kuoltua.
Katojen liikkeiden tulkinnat ja sovellukset ovat erilaisia myös siksi, että nykyajan itsepuolustustilanteet ovat erilaisia kuin ne taistelutilanteet, joissa vanhat mestarit ovat oppejaan käyttäneet. Saattaahan olla että nykyaikana tiedämme jotain sellaista ihmiskehon toiminnasta, jota ei vielä vanhojen mestareiden aikaan tiedetty lainkaan. Katojen tulkinnan ensimmäisenä perussääntönä voidaan nykyaikana kuitenkin pitää sitä, että liikkeiden sovelluksien pitää vastata todellisiin hyökkäystekniikoihin.