Teksti: Toni Kauhanen, Kai Arola, Janne Tähtinen | Kuva Marko Simonen
Kyusho-pisteet eli hermopisteet (nimetty akupunktiopistekarttojen mukaisesti, esimerkiksi TW-11) ovat ihmiskehon alueita, joista voidaan antaa elimistölle tietty ”käsky” tai tuottaa haluttu reaktio. Hermopisteillä voidaan aiheuttaa kipua, horjuttaa vastustajaa tai esimerkiksi laukaista refleksi. Näitä alueita käyttämällä voidaan hyökätä vastustajan kehon heikkouksiin ja/tai heikentää kehon vahvuuksia.
Hermopisteet voidaan aktivoida kolmella eri tavalla, jotka ovat kosketus, hieronta ja lyönti. Tästä syystä Kyushoa (Iskevän Käden Taito) ja TUITÉA (Tarttuvan Käden Taito) ei voi mitenkään tarkastella täysin irrallaan toisistaan. Hermopistetekniikat ovatkin tehokkaimmillaan itsepuolustustilanteissa, joissa hyökkääjä käy puolustajan kimppuun lähietäisyydeltä.
Useiden pisteiden oikeanlaisella käytöllä (erilaiset yhdistelmät, kombinaatiot) voidaan moninkertaistaa yksittäisten pisteiden aiheuttama vaikutus. Kombinaatiotekniikoilla voidaan aiheuttaa sietämätöntä kipua, lamauttaa raajojen toiminta, hallita vastustajan kehoa vaikuttamalla motoriikkaan sekä aiheuttaa tekninen tai täysi tyrmäys (TKO/KO, oikeammin voitaisiin puhua nukutuksesta). Pistekombinaatioiden käyttö mahdollistaa myös tekniikoiden suorittamisen erittäin vähäisellä voimalla.
Kiinalaisen lääketieteen näkökulmasta kaikki hermopisteet sijaitsevat meridiaaneilla, jotka ovat pisteet toisiinsa yhdistäviä linjoja. Meridiaaniteoria on myös akupunktion taustalla, ja sen mukaan selitetään hermopisteiden vaikutus pääosassa eri tyylisuunnista. Meridiaanit liittyvät YIN tai YANG -käsitteeseen ja yhteen viidestä elementistä – tuli, metalli, puu, maa ja vesi. Jokainen meridiaani liittyy aina myös johonkin tiettyyn elimeen ihmiskehossa. Yhden tällaisen pisteen aktivoiminen iskulla voi aiheuttaa häiriöitä meridiaaniin liittyvän elimen toiminnassa ja siten aiheuttaa heikkouden kehoon. Useampia pisteitä käytettäessä aiheutamme enemmän häiriöitä energian virtauksessa. Kun eri elementtien pisteisiin vaikutetaan tietyssä järjestyksessä (järjestys määräytyy eri elementtiteorioiden mukaan), ne saattavat saada aikaan tajuttomuuden tai lamautumisen.
Länsimaalaisessa lääketieteessä (MWM) hermosto jakautuu keskushermostoon ja ääreishermostoon. Keskushermoston osat ovat aivot ja selkäydin. Ääreishermostoon kuuluvat kaikki muut hermot. Ääreishermosto jakaantuu somaattiseen ja autonomiseen hermostoon. Somaattiseen hermostoon kuuluvat motoriset hermot, jotka kontrolloivat lihaksia sekä tuntohermot, jotka välittävät muun muassa kiputiedon, lämpötunteen ja kehon asentotunteen. Suurin osa hermopisteistä sijaitseekin juuri ääreishermoston somaattisella alueella. Oikein suoritetut tekniikat motorisen hermon pisteisiin aiheuttavat kipua ja/tai osittaisen toimintakyvyttömyyden. Tuntohermoon kohdistettu tekniikka voi aiheuttaa uskomattoman suurta kipua. Lisäksi lienee syytä mainita, että somaattisella hermostolla on suoria yhteyksiä sisäelinten autonomisiin hermoihin.
Useat hermopistetekniikan vaikutukset voidaan selittää muutoksina autonomisen hermoston toiminnassa. Autonominen hermosto kontrolloi verenpainetta, sydämen sykettä, ruoansulatusta, virtsaamista, ulostusta, unta ja hengitystä. Autonominen hermosto jaetaan sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon, jotka mm. säätelevät sisäelinten toimintaa.
Ihmiskehossa on myös monimutkainen refleksijärjestelmä, joka kontrolloi ja ”valvoo” monia eri toimintoja. Refleksien kautta voidaan selittää osa hermopistetekniikoiden vaikutuksista. Refleksit toimivat automaattisesti, ja ne voidaan saada esiin oikean tyyppisellä hermopistetekniikalla. Aktivoimalla tiettyjä refleksejä, hyökkääjän voima voidaan kääntää puolustautujan eduksi. Tiedostamattomat refleksit saavat aikaan kehon ja/tai raajojen vetäytymisen pois uhkasta (poisvetorefleksi). Näiden refleksien tehtävänä on suojella kehoa loukkaantumiselta. Toisena esimerkkinä voidaan todeta vastakkaisen raajan heijasterefleksi (crossed extensor reflex). Tämä tarkoittaa sitä, että poisvetorefleksin syntyessä (vrt. sormien osuessa kuumalle liedelle) oikeakäsi vetäytyy poispäin uhkasta ja vasen käsi ojentuu samanaikaisesti tasapainottaen liikettä. Tämä antaa mahdollisuuden vasemman käden kyynärpäälukon tekemiselle (vrt. ikkyo/kyynärlukko).